Lieksan Vaskiviikko 30 vuotta

Alku

”Minulla on tuon naapuri-Kuhmon ajatus omaleimaisen, muista poikkeavan musiikkitapahtuman järjestämisestä Lieksassa ollut mielessä jo vuosia.” Rehtori Erkki Eskelinen oli elokuussa 1979 saanut Pielisen Karjalan musiikkikoulun asiat sillä tavalla mieleiseensä järjestykseen, että hän saattoi palata yli kymmenen vuotta eläneeseen kuningasajatukseensa. Suomeen oli 1960-luvun lopulta lähtien syntynyt kattava verkosto musiikkileirejä ja konserttitapahtumia. Erkki Eskelinen oli kuitenkin omasta näkökulmastaan havainnut selvän puutteen, joka oli korjattava. Pohtiessaan vallinnutta tilannetta hän lopulta kirjasi tavoitteensa paperille. Samalla kertaa tuli määritellyksi Lieksan Vaskiviikon tarpeellisuus ja päämäärä: ”Sensijaan meiltä puuttuu korkeatasoinen vaskipuhallintapahtuma, joka vastaisi tällä musiikinalueella sitä, minkä Kuhmon kamarimusiikki tuo omallaan. Se voisi olla aluksi kansallinen, mutta koska materiaalia ja ihmisiä on maailmalla runsaasti siitä tulisi kehittää kansainvälinenkin.”

Aivan konkreettinen lähtökohtakin ilmaantui, kun Lieksan kaupungin matkailulautakunta yhdessä Lieksan Lehden kanssa julisti kesällä 1979 ideakilpailun jolla pyrittiin saamaan Lieksallekin oma kesätapahtuma. Erkki Eskelinen tarjosi suunnitelmansa kesätapahtumaa valmistelevalle toimikunnalle. Toimikunta ehdotti Lieksan kaupungin hallitukselle tuettavaksi kahta erillistä tapahtumaa, Lieksa Viikkoa ja Lieksan Vaskiviikkoa. Tärkein asia, kaupungin tuki, oli saatu. Erityisesti kaupunginjohtaja Niilo Tirkkonen omalla arvovallallaan ja kaukonäköisyydellään hoiti asian. Erkki Eskelinen lähetti 27.8.1979 Lieksasta Helsinkiin Suomen Trumpettikillalle ja Suomen Käyrätorviklubille kirjeen, jonka aloitti näin: ”Terveiseni täältä itäkulmalta.” Kirje on ensimmäinen dokumentti, jossa on lausuttu Lieksan Vaskiviikon syntysanat. Sen johdosta kutsuttiin koolle kokous Helsingissä, ja kumpikin vaskijärjestö, Suomen Käyrätorviklubi ja Suomen Trumpettikilta, sitoutui hankkeeseen.
Tukimiehikseen Erkki Eskelinen sai Erkki Karjalaisen, Kalevi Kuosan, Simo Kanervan, Olavi Lampisen ja Timo Mäkisen.

Vaskikamarimusiikin edelläkävijöitä Suomessa oli kesällä 1970 Oriveden musiikkileirillä perustettu Viva Brass -yhtye. Sen muodostivat trumpetistit Reijo Hursti ja Pertti Kulku sekä pasunistit Simo Kanerva ja Viljo Nousiainen. Pertti Kulku ja Simo Kanerva ovat molemmat myös Lieksan Vaskiviikon alkuunpanijoita ja monivuotisia opettajia. Viva Brass taas syntyi paljolti pasuunataiteilija Olavi Lampisen innoittamana. Hän oli mukana ideoimassa Lieksan Vaskiviikkoa ja ehti ennen 7.7.1983 tapahtunutta kuolemaansa opettaa Lieksan lisäksi lukuisilla Suomen musiikkileireillä.
Suomalainen Vaskiyhtye perustettiin 1981, joten senkin toiminta virisi samalta pohjalta ja samasta tarpeesta.

Ensimmäinen Lieksan Vaskiviikko 6. - 12.7.1980

Uusi ajanjakso suomalaisessa vaskisoitossa alkoi maanantaina 7. heinäkuuta 1980 Kuhmonkadun koululla Lieksassa. Zürichin musiikkikorkeakoulun professori ja maineikkaan Tonhalle-orkesterin soolotrumpetisti Henri Adelbrecht alkoi silloin opettaa ensimmäisiä Vaskiviikon mestarikurssilaisia. Hän oli opettanut vastaavanlaisella kurssilla Sibelius-Akatemiassa 1977, ja koska hänellä oli Zürichissä suomalaisia oppilaita oli Lieksaan tulo mieluisaa. Maineikas professori veti oppilaita Vaskiviikolle myös Saksan Liittotasavallasta.

Henri Adelbrecht soitti pianisti Yrjö Carlsonin kanssa omassa konsertissaan 7.7. Kuhmonkadun koululla kaksi Concertinoa, joiden säveltäjät, Eugene Bozza ja Ida Gotkovsky, eivät tuohon aikaan varmaankaan olleet varsin tunnettuja Suomessa vaskipiirien ulkopuolella.

Viva Brass esiintyi useaan otteeseen ensimmäisellä Vaskiviikolla. Sairastuneen Viljo Nousiaisen korvasi Raimo Voutilainen.

Lieksalaiseen elämänmenoon toi uuden säväyksen niin ikään maanantaina 7.7. keskellä kaupungin pääväylää, Pielisentiellä järjestetty yllätyskonsertti. ”Raikuva musiikki pysäytti ohikulkijat kuuntelemaan Erkki Karjalaisen johtamaa yhtyettä.” (Karjalainen 8.7.1980). Onnistuneen viikon kruunasi päätöskonsertissa esitetty Lieksan Vaskiviikon tilaussävellys, Einar Englundin De Profundis. Vaskiviikon yhtyettä johti Esa-Pekka Salonen.

Vaskiviikko laajenee

Finland Festivals oli 1978 alkanut koota kansainvälisten juhliensa rinnalle niin sanottua suositusketjua, listaa paristakymmenestä pienestä mutta korkeatasoisesta tapahtumasta. Lieksan Vaskiviikko poimittiin heti toisena kesänään tähän armoitettujen joukkoon. Se pääsi Finland Festivals -ketjun ulkojäseneksi ja suositusketjuun vuodesta 1982 alkaen.

Lieksan Vaskiviikon Kannatusyhdistys alkoi vuodesta 1983 alkaen osoittaa jatkuvaa halua laajentaa konserttitoimintaa Lieksan ulkopuolellekin. Neljännen Vaskiviikon annista tuli saada osansa myös Joensuun, Ilomantsin, Kuhmon, ja Nurmeksen. Suunnitelma toteutui vielä tätäkin laajempana. Konsertteja järjestettiin myös Outokummussa, Heinolassa ja niinkin etelässä kuin Hyvinkäällä. Seuraavina vuosina lista karttui seuraavasti: Mikkeli, Heinola ja Hyvinkää (1986), Valtimo ja Kuusankoski (1987), Lappeenranta (1988), Kajaani (1989).

Perinteistä brittibrassia isolla kokoonpanolla saapui Lieksaan esittämään maineikas Besses O’th’ Barn, vaskiorkesterien epävirallinen maailmanmestari vuodelta 1982. Perinteistä suomalaista torvimusiikkia saatiin kuulla konsertissa, jossa Holger Fransman johti Jean Sibeliuksen nuoruudenteoksia, alkuperäissävellyksiä torviseitsikolle.

Aivan uuden perustan kaikille tulevaisuuden tapahtumille loi Suomen Vaskisoittajien Liiton perustaminen 14.12.1985. Näin saatiin Suomen Käyrätorviklubin, Suomen Trumpettikillan ja Suomen Pasuuna- ja Tuubaseuran kaikki voimavarat yhdistetyiksi, mikä merkitsi tietysti entistä lujempaa tukea myös Lieksan Vaskiviikolle.

Vaskiviikon musiikkitoimikunta piti kirkkaana mielessä alkuperäisen ajatuksen vaskikamarimusiikin edistämisestä. Sitä muokattiin niin pitkälle, että oltiin valmiita tarjoamaan kurssilaisille kamarimusiikkipainotteista opetusta ja klinikkaa henkilökohtaisten tuntien jäädessä vähemmälle. Ainakaan se ei ketään pelottanut, koskapa vuoden 1986 kursseille ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita, kaikkiaan 126. Konkreettista tukea löytyi, kun Lieksan kristillinen opisto tarjoutui kustantamaan opettajien palkat ja järjestämään majoituksen ja ruokailun siellä työskenteleville ryhmille.
Päätettiin järjestää yhdessä Joensuun Musiikkiopiston ja Lieksan kristillisen opiston kanssa kamariorkesterileiri.

Vaskiviikon 15 vuotta täynnä - vetäjät vaihtuvat

Syksyllä 1988 päätettiin järjestää seuraavana kesänä eli 10. Vaskiviikolla suomalais-neuvostoliittolainen vaskipuhallinkurssi. Yhteydenotto itärajan yli merkitsi myös maineikkaan trumpettiprofessorin Timofei Dokshitserin saamista mestariluokan opettajaksi. Toinen juhlavuoteen ajoitettu uutuus tuli olemaan Vuoden Vaski (sittemmin Vuoden vaskisoittaja) . Tarkoituksena oli kannustaa palkitsemalla. Perusteina valitsemiselle olivat merkittävä menestyminen opinnoissa, kilpailuissa ja julkisissa esiintymisissä.

Ensimmäiseksi Vuoden Vaskisoittajaksi 1989 valittiin Jouko Harjanne.

Erkki Eskelinen oli tuonut Lieksaan puhallinmusiikin ja avustajineen tehnyt Lieksasta Vaskimusiikin pääkaupungin. Hän oli työstänyt 15 Vaskiviikkoa. Yleisö oli tottunut tuohon hiljaisenoloiseen, ystävälliseen ja ehkä hieman hämillään olevalta vaikuttavaan mieheen, joka yksinkertaisella tavallaan turhia kursailematta tuli Kulttuurikeskuksen lavalle ja pani juhlat alkuun sanomalla: ”Hyvää iltaa ja tervetuloa Lieksan Vaskiviikolle!”. Erkki Eskelinen oli ilmoittanut olevansa käytettävissä vielä vuosina 1992-93, minkä lisäksi hän 1994 työskentelisi yhdessä tulevan toiminnanjohtajan kanssa. Vuosi 1995 olisi sitten jo uuden toiminnanjohtajan kokonaan oma vuosi.

Vaskiviikon kannatusyhdistyksen hallitus päätti kokouksessaan 3.2.1995 yksimielisesti valita uudeksi toiminnanjohtajaksi musiikinkandidaatti Jouni Auramon Oulusta. Saman tien Auramo peri Erkki Eskelisen perustaman Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin johtajan paikan. Jouni Auramo pääsi heti tuoreeltaan näyttämään taitojaan myös pasunistina, kun vanhaan musiikkiin erikoistunut Art Trombo esiintyi 16. Vaskiviikolla 1995.

Trumpettitaiteilija Jouko Harjanne valittiin Lieksan vaskiviikon taiteelliseksi johtajaksi vuodesta 1997 alkaen. Hänellä oli jo tuolloin esittää varsin mittava kansainvälinen meriittilista: seitsemän soololevyä, voitto kansainvälisen trumpettikillan järjestämässä Ellsworth Smith –kilpailussa ja esiintyminen yhdessä Dame Kiri Te Kanawan kanssa.

Sen suurempia ohjelmajulistuksia antamatta Jouko Harjanne esitteli ajatuksiaan lehdistölle vuoden 1996 keväällä: ”Tarkoitukseni on laajentaa vaskiviikkoja hiukan muunkin musiikin suuntaan siten, että Lieksaan kannattaa lähteä etelämpääkin. Tehdä viikoista mielenkiintoinen sellaisellekin, jolle vaskimusiikki ei ole koko elämä.”

Konserttiohjelmat uusiutuivat kesällä 1997, kun taiteellinen johtaja Jouko Harjanne pääsi toteuttamaan suunnitelmiaan. Klassisesta konserttimusiikista esiteltiin teemasäveltäjien Igor Stravinskyn, Dmitri Šostakovitšin ja Leoš Janáčekin tuotantoa. Samalla aloitettiin uusi teemakonserttien sarja, jossa esiteltiin vaskipuhaltimille kirjoittaneita suomalaisia säveltäjiä. Ensimmäisenä esiteltiin Jarmo Sermilä. Tämä konserttisarja jatkoi luontevasti alusta lähtien määrätietoisesti toteutettua uuden puhallinmusiikin, erityisesti vaskille sävellettyjen teosten, esille nostamista.

Vaskiviikon vähittäinen muuntuminen yleismusiikkijuhlan suuntaan alkoi toteutua, kun Lieksan kulttuurikeskuksen Brahe-salissa esitettiin Stravinskyn Sotilaan tarina, ja Oulun kaupunginorkesteri konsertoi kirkossa Arvo Volmerin johdolla.

Profiilia nostaen kohti uutta vuosituhatta

Viimeistä Vaskiviikkoaan heinäkuussa 1995 vetänyt Erkki Eskelinen saneli harkitsevaan tapaansa ajatuksiaan suuren yleisöjoukon houkuttelemisesta ulkomusiikillisin keinoin. "Simsala-bim, ykskaks voisimmekin ilmoittaa että Lieksan Vaskiviikolla on vieraillut 30-40 000 ihmistä sen sijaan että todellinen kävijämäärä ilmaistapahtumineen kieppuu 18 000 tienoilla", hän heitti lehdistölle. Erkki Eskelisen mielestä monet kesäjuhlat suorastaan tärvelivät imagonsa laajentamalla ja venyttämällä tapahtumiaan kohtuuttomasti. Rajat oli tiedostettava ja se, mitä varten Vaskiviikkoa oltiin tekemässä: "Olemme lähteneet Vaskiviikon rakenteessa siltä pohjalta, ettemme tingi laadusta."

Lieksan Vaskiviikolle vuosiksi 1997 - 2000 laadittu toiminta- ja markkinointistrategia painottaa yleisilmeen parantamista. Siihen on olemassa monia hyviä keinoja alkaen peruslieksalaisesta vieraanvaraisuudesta ja asiakkaiden ystävällisestä palvelusta. Ilmaiskonsertit ovat kaiken kaikkiaan parasta mahdollista myönteisen julkisuuden hankkimista. Vuosien varrella on opittu sekin, että tyytyväinen soitinkurssilainen tulee toistamiseen Lieksaan ja on hyvä Vaskiviikon puolesta puhuja.
Selvimmin ja laajimmin musiikkijuhlan yleisilmeestä kertovat sen painotuotteet, julisteet, konserttiohjelmat ja esitteet - nykyisin tietysti myös Internetin kotisivut. Lieksan Vaskiviikon graafista ilmettä alettiin uusia vuonna 1997. Tavoitteena oli kokonaisvaltainen linja, jonka pohjalta myös muu materiaali tehdään tulevina vuosina.

Ensimmäistä kertaa tehtiin nyt suunnitelmia myös nykyaikaisen liikkeenjohdon menetelmien mukaisesti analysoimalla toiminnan lähtökohtia, arvioimalla vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia.

Jo vuoden 1997 tavoitteeksi asetettiin aktiivisten yhteistyökumppaneiden ja tukijoiden hankinta sekä sponsorituen suurentaminen. Kustannusten pienentämiseksi oli vähin erin päästy myös talkoovoimien kasvattamiseen. Siinä oli saatu oppia muilta suomalaisilta musiikkijuhlilta.

Talouselämästä otettiin mallia paneutumalla niin konserttien kuin kurssienkin osalta suoramarkkinointiin ja henkilökohtaiseen myymiseen. Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuoden 1995 alusta. Alkoi uuden eurooppalaisuuden opetteleminen ja samalla myös unionin pelisääntöjen opetteleminen ja hyväksikäyttäminen.

Markkinointisuunnitelmat ja tarkka taloudenpito kantoivat hedelmää. Siitä huolimatta, että Vaskiviikon rahatilanne 18. kesän jälkeen syksyllä 1997 edelleenkin oli tiukka, oli tulos kuitenkin edellisvuotta parempi. Myös avustukset ja sponsoritulot olivat yli sen, mitä oli tulopuolelle budjetoitu.

Organisaatiomuutosten myötä ovat Vaskiviikon talous ja sen seuranta vuodesta 1998 alkaen vakiintuneet niin, ettei suuria yllätyksiä tulevina kesinä pääse tapahtumaan.

Hyvä vaski kauas kuuluu

Lieksan Vaskiviikon maine on paljolti kantautunut ns. sisäpiirin tietona ulkomaille. Ammattimaisten vaskisoittajien keskuudessa Lieksa Brass Week on käsite siinä, missä mikä muu kansainvälinen tapahtuma hyvänsä. Maine perustuu toki Vaskiviikon organisaation pitkäjänteiseen markkinointityöhön, mutta sillä on toinenkin puoli. Lieksaan on vuosi vuodelta hakeutunut taitavia muusikoita ja uusia lahjakkuuksia, joiden todelliset kyvyt on hyvin nopeasti noteerattu huippuammattilaisten silmissä ja korvissa.
Vaskisoittimet ovat siinä mielessä epäkiitollisia, että musiikkiarvostelijat ja -toimittajat eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta eivät juurikaan kallista korvaansa niille soolosoittimina tai kamariyhtyeiden jäseninä. Länsimaisen taidemusiikin historian ja tuntemuksen opetus on Suomessa perinteisesti ollut muilla arvoilla mitattavissa.

Vaskipuhaltimien ja -musiikin tuntemus on vasta vähin erin alkanut saada sille kuuluvan osan. Siitä suuri kiitos kuuluu Lieksan Vaskiviikolle.

Mutta entäs sitten ulkomailla? Lieksan kävijät osaltaan kertovat luonnollisesti kollegoilleen ja ystävilleen kuulemastaan ja kokemastaan. Vaskiviikon toimesta pikku hiljaa, aluksi turhan varovasti käynnistynyt ulkomaisten alan toimittajien kutsuminen raportoimaan on suurenmoisella tavalla lisännyt suomalaisen vaskisoiton tuntemusta ulkomailla. Kaikkein parhaimpina kanavina ovat olleet eri vaskisoittimien kansainväliset kilta- ja liittolehdet.

Kauimmaksi tiedot Lieksasta ovat varmaankin kiirineet kesän 1991 Vaskiviikolla vierailleen argentiinalaisen Los Bronces del Buen Ayre -kvintetin välityksellä. Abel C. Larrosa lähetti kaunissanaisen raportin, jossa hän kertoo tehneensä Lieksan Vaskiviikkoa tunnetuksi Argentiinassa lehdissä, radiossa ja televisiossa. Yhdysvaltalainen Tuba Journal julkaisi syksyn 1994 numerossaan Steven Mead’in artikkelin Lieksan Vaskiviikolta. Sen keskushenkilöksi Mr. Mead nosti oppilaansa, Jukka Myllyksen joka sattui juuri 1994 olemaan Vuoden Vaskisoittaja. Edellä sanotun mukaisesti hänen loistava soittotaitonsa on ikävä kyllä jäänyt pianistien, viulistien ja sellistien varjoon, koska hänen soittimensa on eufonium. Tätä ongelmaa käsiteltiin artikkelissa. Artikkeli oli otsikoitu: ”Steven Mead meets the New Euphonium ’Emperor’ of Finland”.

Siihen kunniamainintaan kuuluu lisätä, että Lieksa on jo kauan tunnettu ulkomailla vaskimusiikin pääkaupunkina, "Brass Capital of Finland".