Musiikkineuvos Erkki Eskelinen

Terveiset täältä itäkulmalta,

näihin sanoihin voisi kiteyttää Lieksan Vaskiviikon syntysanat. Minulle on opettajana kasvatustyö muodostunut läheiseksi, etenkin tämä musiikin piirissä tapahtuva. Puhallinorkesteri aloitti 1958 ja sen ympärille kehittyi orkesterikoulu ja siitä edelleen alueellinen musiikkiopisto. Ajattelin vetää vähän henkeä, kun Lieksan kaupunki ja Lieksan Lehti julistivat kesällä 1979 kilpailun, jossa haettiin kesätapahtumaa Lieksalle. Ajatus vaskisoittimille tarkoitetusta kesätapahtumasta oli syntynyt vuosien varrella kiertäessäni lukuisia kesäisiä musiikkileirejä oppilaana ja opettajana. Tarjosin ideaani kilpailuun ja se hyväksyttiin, ainakin kokeiltavaksi. Lieksan kaupunki oli varannut talousarviossaan rahaa tätä varten ja se ratkaisi asian. Ei ollut vielä levon aika.

Vuosien varrella olin tutustunut kesäleireillä suomalaisiin eturivin muusikoihin ja keskustellut heidän kanssaan aivan oman erityisesti vaskisoittajille tarkoitetun tapahtuman tarpeellisuudesta. Ilmapiiri tuntui olevan otollinen. Erityisen innokkaasti asialle lämpenivät Olavi Lampinen, Holger Fransman, Simo Kanerva, Erkki Karjalainen ja Pertti Kulku, muutamia mainitakseni. Niinpä lähetin 27.8.1979 Suomen Trumpettikillalle ja Käyrätorviklubille osoitetun kirjeen Radio-orkesterin intendentille Kalevi Kuosalle ja ehdotin yhteistyötä. Samalla hahmottelin mitä tulevalta tapahtumalta odotetaan. Kokoonnuttiin asiaa miettimään ja se tuotti myönteisen tuloksen. Uusi tapahtuma vaati vielä oman taustajärjestön ja syksyn kuluessa perustettiin Lieksan Vaskiviikon kannatusyhdistys ja puitteet olivat valmiina.

Talven mittaan opettajista muodostettu musiikkitoimikunta sai rakennettua tulevan kesän ohjelman. Ensimmäinen ulkomainen opettajamme oli Zûrichin musiikkikorkeakoulun professori ja Tonhalle - orkesterin soolotrumpetisti Henri Adelbrecht. Päätöskonsertissa kuultiin Lieksan Vaskiviikon tilaus sävellys Einar Englundin De Profundis, jonka johti Esa-Pekka Salonen.

Tuo kirje sisälsi ne periaatteet, joita on toteutettu ja kehitelty nyt kolme vuosikymmentä. Asiat ovat toteutuneet kaikki vuorollaan. Viimeisimpänä aluevaltauksena ovat tulleet mukaan kirjeessäkin mainitut kilpailut, jotka antoivat odottaa peräti kymmenkunta vuotta.

Perusideana oli järjestää kesäakatemia, johon sisältyi korkeatasoinen opetus- ja konserttiosa. Vuosien mittaan ne ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Ajatuksena on ollut löytää vuosittain jotakin uutta, mutta pysyä samalla tiukasti alkuperäisissä tavoitteissa. Liiat rönsyt ja linjattomuus ovat tuhonnet monta hyvää kesäistä festivaalia. Kolme vuosikymmentä on ollut taiteilua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta myös taitelua veitsen terällä talouden karikoissa. Hengissä ollaan ja keski-ikään kasvava Lieksan Vaskiviikko on turvallisissa käsissä, ennen muuta kansainvälisesti tunnetun ja asiaansa sitoutuneen taiteellisen johtajan Jouko Harjanteen ansiosta. Hyvin tehtäviinsä motivoituneet toiminnanjohtaja Nina Kärkkäinen ja markkinointipäälliköt Anu Kiiskinen sekä tällä hetkellä tointa hoitava Minna Ikonen pitävät tiukasti ohjat käsissään, ettei hallayö pääse yllättämään.

Kiitän kaikkia niitä satoja Lieksan Vaskiviikon onnistumisen eteen työskennelleitä ihmisiä, jotka omalla uupumattomalla tarmollaan, osaamisellaan ja antautumisellaan ovat hallintotehtävissä, opettajina, oppilaina, yhteistyökumppaneina taloutta tukemalla, talkooväkenä tai muissa tehtävissä mahdollistaneet nämä kehityksen kolme vuosikymmentä. Tunnuksemme voisi olla sama kuin erään suuren suomalaisen yrityksen: Eteen ja ylöspäin, jota voisimme vielä terästää omalla tunnuslauseellamme: Jalat maassa, mutta tavoitteet pilvissä!

Isälliset lämpimät onnittelut keski-ikään päässeelle vesalleen Erkki Eskelinen